Risteilijä on yksi rakastetuimmista laivatyypeistä. Etenkin meille suomalaisille risteilyalukset ovat hyvinkin tuttuja. Moni meistä on jossain vaiheessa käynyt risteilyllä joko Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä. Yleisimpiä reittejä ovat Helsinki-Tukholma, Helsinki-Tallinna, Turku-Tukholma, Turku-Tallinna sekä Helsinki-Pietari, mutta myös Pohjois-Saksaan on mahdollista matkustaa laivalla.

Risteilyalukset ovat kuin liikkuvia viihdekeskuksia. Niiden ideana on, että myös matkustamisesta on tehty viihdyttävää. Tämän vuoksi määränpää ei välttämättä olekaan pääosassa, vaikka usein risteilyalus pysähtyykin kohteessa joksikin aikaa. Suosittuja ovatkin esimerkiksi niin sanotut Päivä Tukholmassa -risteilyt, joiden aikana matkailijat pääsevät päivän ajaksi seikkailemaan Tukholman kaduille ennen paluuta kotiin. Karibialla liikkuu monia risteilijöitä, jotka lipuvat saarelta toiselle mahdollistaen jokaisen saareen pikaisen tutustumisen.

Risteilyalukselta löytyy eritasoisia hyttejä, joissa matkustajilla on mahdollisuus yöpyä. Monet laivat ilmoittavat hyttiluokat tasoissa A, B ja C, jonka lisäksi suurin osa risteilyaluksista tarjoaa myös sviittejä ja muita erikoishyttejä niitä haluaville. Lisäksi risteilyalus pitää sisällään yleensä lukuisia baareja, ravintoloita, yökerhon, kylpyläalueen sekä mahdollisesti myös elokuvateatterin ja lasten leikkitilan. Eräs suosituimmista alueista risteilylaivalla ovat peliautomaatein varustetut baarit tai erillinen kasino, jossa pääsee pelaamaan hauskoja kasinopelejä ja jännittämään mahdollisia voittoja.

Olet sitten lähdössä purjehtimaan tai moottoriveneilemään, on hyvä olla tarpeeksi vaatetta mukana. Merellä, erityisesti Suomen leveysasteilla tulee helposti kylmä ja taivaalta ripsii usein sadetta. Myös kengät ovat avainasemassa veneillessä.

Jos haluaa valmistautua säähän kuin säähän veneilleessä, pätee siihen sama sääntö kuin muuhunkin pukeutumiseen: kannattaa panostaa kerroksiin. Uloin kerros olisi hyvä olla jonkinnäköistä kuorimateriaalia ja esimerkiksi Gore-Tex on mainio vaihtoehto. Materiaali on paitsi vedenpitävää, myös hengittävää joka takaa sen, että kosteus siirtyy iholta pois, eikä materiaali hikoiluta. Yleensä tämän tyyppisissä vaatteissa on myös teipatut saumat, joten asu kestää enemmänkin kosteutta kuin vain pienen kesäsateen.

Ota lämpötilanvaihtelut huomioon

Yöllä on merelläkin kylmempi, eikä pilkkihaalari ole huono vaihtoehto. Varsinkin pitkille purjehduksille kannattaa varata lämmintä vaatetta, kuten esimerkiksi flanellipaita ja villapaita sekä pitkät kalsarit. On olemassa myös erityisiä kalastus/veneilyhaalareita, joissa on muun muassa vahvistettu takamus ja veneilytakkeja, joihin ei sadevesi pääse sisään. Kengistä puheen ollen tavalliset kumisaappaat villasukkineen eivät ole huono vaihtoehto, mutta myös toisenlaisia kenkiä purjehdukseen ja veneilyyn löytyy.

Merellä tai järvellä ei aina ole kylmä, ja silloin kannattaa muistaa suojautua auringolta ja pitää huolta erityisesti päästä ja ihosta. Lippalakki päähän ja aurinkosuojaa iholle, niin asiat ovat jo paljon paremmin. Myös aurinkolasit ovat ehdottomat, sillä vesi heijastaa auringonsäteitä ja tekee niistä huomattavasti kirkkaampia. Polarisoidut aurinkolasit ovat tässä mielessä parhaimmat.

Pidä jalat kuivina

Veneilyssä tarvittavat kengät ovat oma lukunsa. Niiden tulisi olla vaaleapohjaiset ja päällisen mielellään vedenpitävä. Tennarit, esimerkiksi merkkiä converse, käyvät hyvin tässä suhteessa, jos kyseessä on lyhyt veneretki tai sitten mukana on toinen pari, jos ensimmäiset sattuvat kastumaan.

On olemassa myös erityisiä purjehduskenkiä, jotka on suunniteltu veneilyn erityistarpeet huomioon ottaen. Purkkareiden, kuten purjehduskenkiä myös kutsutaan, pohjan tulee olla liukumaton ja taipuisa ja päällisen mielellään hylkiä vettä. Tämän takia niissä on usein nahkapäällinen ja vaalea kumipohja.

Purjehduskengät suunniteltiin erityisesti veneilyä varten ja ensimmäiset purkkarit kehitteli mies, joka tiesi mitä veneilykengiltä vaaditaan, nimittäin laivastoupseeri Paul Sperry 1930-luvulla. Kengistä tuli pian osa Yhdysvaltain laivaston univormua.

1980-luvulla koettiin Suomessa purkkareiden maihinnousu, kun niistä tuli trendikengät ja ne saattoi laittaa jalkaan, vaikkei olisi ikinä merta nähnytkään. Purjehduskengät kokevat nyt toista tulemista muodin saralla ja ne käyvät erinomaisesti muuhunkin kuin veneilyyn. Ne ovat mukavat ja sopivat hyvin kaikenlaiseen vapaa-ajanviettoon.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vedessä liikkuvia aluksia on käytetty siirtymiseen paikasta toiseen jo yli 6000 vuoden ajan, eikä ihme, sillä ihmiset ovat luontaisesti hakeutuneet aina veden lähelle. Hämmästyttävintä on se, että vielä tänäkin päivänä laivat, veneet ja lautat ovat tärkeä liikkumiskeino ympäri maailmaa. On myös kiehtovaa huomata, että nykyisten laivojen ja veneiden ulkoasu ei poikkea merkittävästi siitä, mikä se on ollut tuhansia vuosia sitten. Luonnon tarjoamista materiaaleista on valmistettu aikojen saatossa hyvin monenlaisia aluksia. Ruokoja tai tukkeja yhteen sitomalla on saatu aikaan kelluvia lauttoja, sisältä ontoksi koverrettuja puunrunkoja on käytetty kanootteina. Toinen amerikkalaisten alkuperäisasukkaiden hyödyntämä rakennusmateriaali oli koivun tuohi, jota punomalla saatiin aikaan tavattoman kevyt, mutta kestävä alus veden varassa liikkumiseen. Usein pienet reiät veneessä tukittiin puunkuorilla tai esimerkiksi eläinten nahalla. Pääasia on se, että aluksesta saadaan vesitiivis, jolloin se pysyy pinnalla eikä rupea uppoamaan. Veneen ja laivan ero on se, että vene on pienempi kuin laiva, vaikkei näiden kahden välillä täysin selkeää eroa olekaan määritelty. Yhtenä mittapuuna voidaan pitää aluksen pituutta, sillä esimerkiksi Suomessa laivaksi voidaan ainakin kutsua yli 24-metrisiä aluksia, joiden ohjaamiseen tarvitaan erityinen tutkinto.

Veneitä ja laivoja on olemassa hyvin monenlaisia eri muotoisia ja eri kokoisia sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja. Veneet voivat liikkua paikasta toiseen joko ihmisvoimin, kuten esimerkiksi soutuvene, kajakki ja kanootti tai moottorivoimin kuten esimerkiksi bensiinillä tai dieselillä käyvät moottoriveneet. Kanootteja tai sen kaltaisia aluksia on käytetty tiettävästi jo esihistoriallisilta ajoilta lähtien ja ne ovat soveltuneet yhtä lailla sekä paikasta toiseen siirtymiseen kuin kalastamiseen. Lisäksi on olemassa aivan erityisiä kalastukseen soveltuvia aluksia. Toinen suuri veneiden ryhmä ovat erilaiset huvitteluun tarkoitetut veneet, kuten pienet jollat ja purjeveneet, ponttooniveneet sekä esimerkiksi vesihiihtäjiä ja varjoliitäjiä vetävät veneet. Tärkeässä roolissa ovat tietenkin pelastusveneet, joita löytyy rannikkovartiostolta sekä esimerkiksi suurilta aluksilta hätätapausten varalta. Lisäksi on olemassa asuntoveneitä ja asuntolaivoja, joissa ihmisten on mahdollista asua esimerkiksi lomailun ajan lyhyen aikaa tai myös pitkäaikaisesti ympäri vuoden.

Veneillä ja laivoilla on todella merkityksellinen rooli ihmiskunnan historiassa, sillä niitä on käytetty laajalti esimerkiksi tutkimusmatkoilla. Tunnetuimpia tutkimusmatkailijoita ovat tietenkin esimerkiksi Kristoffer Kolumbus ja James Cook, mutta myös viikinkien tiedetään seilanneen ahkerasti eri maanosien väliä pitkillä viikinkilaivoillaan. Lisäksi merenkulku on mahdollistanut kaupankäynnin eri kansojen välillä. Veneissä ja laivoissa on kuljetettu vuosisatojen aikoina valtavia määriä mausteita, kankaita, eläimiä, ihmisiä, koneita, kasveja ja ties mitä, joiden siirtyminen paikasta toiseen olisi ollut huomattavasti hankalammin toteutettavissa maateitse. Myös siirtolaisuus esimerkiksi Euroopasta Pohjois-Amerikkaan ei olisi mitenkään ollut mahdollista ilman laivaliikennettä.

Meillä Suomessa maamme tuhannet järvet ja pitkä rannikko ovat saaneet aikaan sen, että meillä veneily on todella yleinen ajanvietteen muoto. Onkin arvioitu, että vähintään joka neljännellä suomalaisella kotitaloudella on omistuksessaan jonkinmoinen vesialus. Suomea ja muita Pohjoismaita pidetäänkin ehdottomasti eräinä maailman eniten veneilevistä maista. Suuressa suosiossa ovat Helsingissä joka vuosi järjestettävät Venemessut, joilla pääsee ihailemaan viimeisimpiä veneuutuuksia ja samalla tulee huomanneeksi, kuinka valtavan suuressa suosiossa veneily onkaan suomalaisten keskuudessa.

Jos olet joskus melonut joko kanootilla tai kajakilla tai kenties molemmilla, on niiden välinen ero varmasti aivan selvä. Asiasta tietämättömille pikaisella vilkaisulla kajakki ja kanootti kuitenkin saattavat vaikuttaa hämmentävän samankaltaisilta paateilta. Itse asiassa onkin niin, että kajakit ovat tavallaan yksi kanootin alatyyppi. Sekä kanootteja että kajakkeja on ollut olemassa jo tuhansien vuosien ajan. Ensimmäiset kanootit olivat yksinkertaisesti puun rungosta koverrettuja aluksia, joita käytettiin vesistöalueilla liikkumiseen. Kajakit puolestaan syntyivät eskimoiden käsissä arktisilla alueilla, joilla oli tarve päästä vesistöalueille kalastamaan ja metsästämään. Nykyään kanootilla tai kajakilla melominen on monelle rakas harrastus, joka vie melojan luonnon keskelle.

Sekä kanootit että kajakit ovat kevyitä veneitä, joita voidaan käyttää niin järvessä, joessa kuin merelläkin liikkumiseen. Kummatkin liikkuvat ihmisten käsivoimin, eikä niissä käytetä apuna moottoreita. Sekä kanoottia että kajakkia käytetään myös erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien, kuten kalastamisen yhteydessä ja ne soveltuvat erinomaisesti matalissa vesistöissä liikkumiseen. Rakenteeltaan hiukan vankemmat kanootit soveltuvat kuitenkin paremmin ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen paikasta toiseen ja usein niitä suosivatkin esimerkiksi perheet. Kajakit puolestaan ovat virtaviivaisempia ja rakenteeltaan kevyempiä ja sirompia, eikä niihin mahdu aivan yhtä paljon ihmisiä ja tavaroita kyytiin. Niiden sulava muotoilu mahdollistaa nopeamman liikkumisen vedessä, jonka vuoksi niitä käytetäänkin esimerkiksi kilpamelonnassa ja koskimelonnassa. Toisaalta myös taitava kanootilla meloja pystyy helposti liikkumaan yhtä nopeasti kuin kajakilla melova.

Kanootilla ja kajakilla on keskenään muitakin selkeitä eroja. Kanootissa meloja istuu yleensä joko penkillä tai polvillaan, kun taas kajakissa meloja istuu veneen pohjalla jalat eteenpäin ojennettuina. Kanootissa on yleensä avoin kansi, joka tarkoittaa sitä, että koko kanootin pohja on nähtävissä. Kajakissa puolestaan on useimmiten kansi, joten alus on päällystetty ja ympäröi melojaa tai melojia. Useimmiten kanoottiin istahtaa enemmän kuin yksi meloja, jolloin kukin voi olla vastuussa oman puolensa melomisesta. Kajakistakin on olemassa kahden hengen kajakkeja, mutta yleisempiä ovat kuitenkin yhden hengen kajakit.

Myös kajakissa ja kanootissa käytettävät melat ovat ulkonäöltään useimmiten erilaisia. Kanootilla meloessa käytetään yhdellä lavalla varustettua melaa ja kajakissa useimmiten kaksilapaista melaa. Kanootissa käytettävä mela on tavanomaisesti myös kajakkimelaa lyhyempi. Tämä melojen välinen ero onkin yksi keskeisimmistä erottavista tekijöistä, sillä alukset liikkuvat hyvin eri tavoilla käytetystä melasta riippuen ja siten melominen kanootilla verrattuna melomiseen kajakilla on aivan erilaista. Kajakilla liikkuessa melaa käytetään aluksen molemmilla puolilla vuorotellen vedessä, jolloin alus pysyy suhteellisen suorassa eteenpäin liikkuessa. Kanootilla liikkuessa melaa pitää vaihtaa puolelta toiselle aina kun veneen nokka rupeaa kääntymään liiaksi jompaankumpaan suuntaan.

60-luvulla Beatlesit esittivät tunnetun laulun keltaisesta sukellusveneestä, mutta toki sukellusveneellä on paljon suurempikin merkitys maailmanhistoriassa. Esimerkkejä tunnetuista sukellusveneistä ovat Jules Vernen klassisesta teoksestakin tuttu 1800-luvulla rakennettu USS Nautilus, Helsingin edustalla Suomenlinnassa lepäävä sukellusvene Vesikko, sekä surullisenkuuluisa venäläinen sukellusvene Kursk, joka tuhoutui traagisesti vuonna 2000.

Pahinta, mitä keskellä valtamerta voisi käydä, on upota veneessä ollessaan mereen. Ainoa poikkeus tähän on sukellusvene, sillä sen kyydissä uppoaminen on juurikin se, mitä tavoitellaan. Toisin kuin muut veneet, joiden tarkoituksena on kellua ja liikkua aaltojen mukana, on sukellusveneen toimintaperiaate aivan erilainen. Sukellusveneet on valmistettu siten, että ne voivat pysyä vedenpinnan alla jopa päiviä, viikkoja tai joissain tapauksissa peräti kuukausia. Sukellusveneiden rakentaminen vaatii runsaasti tietoa ja taitoa, sillä ei ole mikään helppo tehtävä rakentaa alusta, joka kestää vedenpaineen ja tekee oleskelun syvällä meressä siedettäväksi myös ihmiselle. Merien syvyyksissä on pimeää ja ilmanpaine on tavattoman kova, mutta sukellusveneet mahdollistavat ihmisen liikkumisen paikasta toiseen myös tällaisissa olosuhteissa. Sukellusveneet pystyvät liikkumaan sekä veden pinnalla että sen alapuolella. Vajotakseen pinnan alle sukellusveneistä löytyy erityisiä osioita, jotka avautuvat ja täyttyvät vedellä. Tämä veden paino saa aluksen niin raskaaksi, että se alkaa upota. Kun sukellusveneen haluaa nostaa takaisin pinnalle, tarvitsee nämä osiot jälleen avata, jolloin aluksesta tulee kevyempi ja se nousee takaisin pinnalle.

Varhaisimmat sukellusveneet valmistettiin tiettävästi jo 1600-luvulla. Alun perin sukellusveneitä valmistettiin yksinomaan sodankäyntiä varten, ja vielä tänäkin päivänä valtaosa sukellusveneistä kuuluu eri maiden armeijoiden varustukseen. Sukellusveneet mahdollistavat hyvin huomaamattoman liikkumisen veden alla. Ensimmäinen tunnettu sodankäyntiin tarkoitettu nimen Turtle saanut sukellusvene valmistettiin vuonna 1775 ja siihen mahtui yksi henkilö kerrallaan. On kuitenkin olemassa myös tutkimuskäyttöön tarkoitettuja sukellusveneitä. Kun aluksen saa vedenpinnan alapuolelle, voivat tutkijat päästä tutkimaan meren elämää, jonka lähelle pääsemiseksi ei muutoin olisi mitään mahdollisuuksia!

Lautta on kulkuväline, jolla ei ihan jokainen olekaan matkustanut, sillä niitä löytyy vain määrätyistä paikoista. Lautta on eräänlainen alus tai laiva, jonka perimmäisenä tarkoituksena on siirtää ihmisiä ja mahdollisesti myös tavaroita tai kulkuvälineitä yhdestä pisteestä toiseen pisteensä. Lauttoja on yleensä olemassa suuremmilla vesistöalueilla tai sellaisilla alueilla, joista löytyy suuria jokia ja kanaaleja. Lisäksi saaristossa lautat ovat todella yleisiä. Esimerkkejä lautoista ovat muun muassa Turussa Aurajokea puolelta toiselle kulkeva lautta, Nauvosta saaristoon kulkeva lautta, Espoon saaristossa kulkeva lautta ja Suomenlinnaan Kauppatorilta vievä lautta.

Lautta voi olla hyvin monennäköinen riippuen siitä, mikä sen käyttötarkoitus on. Esimerkiksi suurten rekkojen ja jopa junien siirtämiseen tarkoitetut lautat ovat luonnollisesti huomattavasti suurempia kuin ihmisten kuljettamiseen tarkoitetut lautat.

Lauttaliikenne toimii useimmiten siten, että sille on asetettu säännöllinen aikataulu, jota lautta noudattaa. Tällöin ihmisten on helpompi tehdä suunnitelmia liikkumisensa suhteen. Mitä ahkerammin käytetty lautta on, sitä tiheämpi on sen kulkuväli paikasta toiseen. Useimmiten lauttamatka on lyhyt tai melko lyhyt, jonka vuoksi lautalle ei ole tapana tarjota mittavia palveluita. Toisinaan lautalta saattaa löytyä esimerkiksi WC sekä pieni kahvila, mutta joskus se todella on vain lautta, joka ei tarjoa minkäänlaisia ylimääräisiä palveluita. Kun lautta saapuu määränpäähänsä, purkautuvat ihmiset sen kyydistä pois ja jatkavat matkaansa, kukin omaan suuntaansa.

Me suomalaiset olemme mökkikansaa ja tottuneet asumaan lähellä vesistöjä. Maatamme ei suotta kutsuta tuhansien järvien maaksi, sillä järviä sisämaasta löytyy jopa kymmeniätuhansia. Lisäksi Suomella on runsain mitoin rannikkoa Itä- ja Pohjanmerellä. Tuskin siis on mikään yllätys, että lähes jokainen suomalainen on jossain vaiheessa elämäänsä ollut jonkinlaisen veneen kyydissä. Mikäli kyseessä ei ole isompi vene, niin vähintään soutuvene on tuttu kulkupeli ihan jokaiselle.

Soutuvene on ikivanha venetyyppi, jota ovat käyttäneet jo muinaiset viikingit, kiinalaiset ja roomalaisetkin kaupankäyntiä hoitaessaan. Soutuvene on kaikkein yksinkertaisin venemalli. Meillä Suomessa tunnetaan soutuveneestä kaksi päätyyppiä, joita ovat hämäläisten sekä savolaisten venemalli. Ensinnä mainittu on laidoiltaan korkeampi ja rakenteeltaan jämäkämpi, kun taas savolaismalli on suunnittelultaan matala ja helpommin ohjailtavissa. Ennen vanhaan soutuveneet veistettiin puusta, mutta nykyään näkee puuvalmisteisten veneiden ohella enimmäkseen lasikuidusta, ABS-muovista tai alumiinista valmistettuja veneitä.

Soutuvene liikkuu yhden tai useamman ihmisen lihasvoimin airoja soutamalla. Takaperin vene liikkuu airoja huopaamalla. Airot on veneeseen kiinnitetty hankaimilla. Vaikka soutaminenkin on monen mielestä hauskaa puuhaa ja lisäksi se on lyhyillä matkoilla erinomaisen ekologinen liikkumismuoto, asentaa moni nykyään veneeseen myös perämoottorin, jota voi käyttää silloin kun tahtoo liikkua hiukan ripeämmin paikasta toiseen. Lisäksi soutaminen on kohtalaisen suosittu urheilulaji, joka kulkee nimellä kilpasoutu.